tiistai 26. marraskuuta 2013

Korukuvailuja

Oikein harmittaa jo itseäkin, kun niin vähän on tullut kuvattua. Jotain nyt kuitenkin tännekin pitkästä aikaa. Tein verkkokauppaan uusia rukousnauhoja, ja niitä tietenkin piti kuvatakin. Ostin vähän aikaa sitten ensimmäisen salamalaitteeni, ja sen käyttöä yritän pikkuhiljaa opetella.

Tässä nyt muutama mielestäni parhaiten onnistunut kuva. Helmet ovat mattapintaiseksi hiottua onyx-kiveä.




torstai 22. elokuuta 2013

Kirkkomaalla Ulvilassa

Viime viikolla kävin Ulvilan hautausmaalla ystäväni haudalla. Samalla tuli hieman kuvailtuakin. Sää oli todella suosiollinen. Ja olen aivan innoissani tuosta 35mm objektiivista, jonka kevättalvella ostin!


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Heinäkuun kuvia

Jostain syystä tänä kesänä olen kuvaillut todella vähän. Osaksi varmasti vaikuttaa se, että olin puoli vuotta ilman autoa, ja kotipiiri on kuvattu niin moneen kertaan, että siitä ei enää oikein mitään irtoa. Nyt on taas autokin käytössä, joten toivottavasti kuviakin alkaa tulla enemmän. Eilen kävin Ulvilassa hautausmaalla, siltä reissulta kuvia myöhemmin.

Tässä kuitenkin jotain kuvia heinäkuulta. Ihan omasta pihasta nämäkin...

 Viinirypäleet kypsyvät pikkuhiljaa. Toivottavasti tänä vuonna kypsyvät ennen pakkasia.

 Tämän nimeä en koskaan muista, mutta joka vuosi tämäkin tuonne omenapuun juurelle nousee sitkeästi.

 Heinäkuun lopussa omenapuussa näytti jo näin lupaavalta.

Tässä ruuvasin objektiivin nokkaan lähilinssin. Sen käyttö vaatii vielä harjoittelua.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kotipihan kesää



Kuun bongausta

Yritin minäkin kuvata kuuta. Asumme sellaisessa paikassa, että vielä yhden aikaan yöllä kuu oli niin matalalla, että ei pahemmin maisemakuvia otettu. Jos ei sitten olisi halunnut kuvata melkein naapurin kattoa ja puuta, ja kuu siellä välissä. Lähes ainoa mahdollisuus oli siihen aikaan kuvata vain pelkkä kuu, ilman maisemaa. Kolmen aikaan olisi kuu ollut todella otollisessa kohdassa, mutta siihen aikaan en enää jaksanut raahautua pihalle...


tiistai 28. toukokuuta 2013

Surinaa ja pörinää

Sen verran kova surina tuolla pihalla on tänään käynyt, että ehkä tänä vuonna saadaan omenoitakin...







tiistai 21. toukokuuta 2013

Kevät etenee kohisten

Ihana toukokuu! Valoisaa on aamusta iltamyöhään saakka, ja luonto herää...







lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ässähuumaa

En ole koskaan jääkiekosta ollut kiinnostunut. Ässien pelien lopputulokset olen tulosruudusta tai uutisista katsonut, mutta siinä on ollut ihan tarpeeksi. Tänä vuonna sitten alkoi tällaista ei-todellakaan-faniakin oikein tosissaan jännittämään, kun selvisi että Ässät menevät ihan finaaliotteluihin... Ja se viimeinen ottelu tuli sitten kuunneltua radiostakin melkein vahingossa (ajauduin koneelle ja laitoin Radio Porin päälle, ja siihen sitten jämähdin kun en malttanut kesken pelin lähteä edes kaupassa käymään). Ja kyllä sitä vaan itselläkin kummasti sydän pompahti, kun sitten pojat ottivat ihan mestaruuden!

Tänään sitten tuli kaverilta tekstiviesti, että Ässien kulkue ajaa ihan kohta meidän talon ohi... Pakkohan se oli ulos lähteä kameran kanssa! Ulkona selvisi, että ihan väärä putki on paikoillaan, mutta en uskaltanut enää lähteä sisälle vaihtamaan... Muutenkin oli vähän hankaluuksia (niin vähän tullut taas kuvattua), kun ihan vastavaloon piti kuvata. Mutta kait näistä ainakin perusajatus selkiää.






keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Onnistumista

Olen ahkerasti rittänyt opetella kuvaamaan korukuvia kombinaatiolla Nikkor 35mm ja valoteltta. Tarkoitus olisi oppia kuvaamaan parempia, valoisampia ja elävämpiä kuvia verkkokauppaani varten. Olen vaihdellut kameran arvoja, valaistusta yms... Kuvannut, kuvannut ja kuvannut, ja käsitellyt kuvia.

Tänä aamuna tuli vihdoin todellinen onnistumisen elämys tällä saralla. Valoteltta oli keittiössä korkeammalla työtasolla (baaritiskiksi sitä kai kuuluisi hienosti kutsua, vaikka meillä se toimii kyllä ihan normitasona). Ikkunasta sälekaihdin ylös, niin että aamuaurinko pääsi paistamaan suoraa valoteltan takaseinän läpi. Muita valoja en käyttänyt, paitsi siinä tason yläpuolella olevia led-kohdevaloja. Ja kamerassa salama käytössä. Täytyy muistaa katsoa exif-tiedoista vielä ne kuvatessa käyttämäni arvot, ja kokeilla muihinkin koruihin jonain aamuna. Tänä aamuna oli kiire lähteä viemään tilattuja koruja asiakkaalle.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

April

Valokuvatorstain 282. haasteena on musiikkihaaste; Deeb Purplen April.

Huhtikuu on minulle toisaalta pimeä, vaikka toisaalta se on toivoa täynnä. Kevät etenee kohisten kun alkuun pääsee. Muutama vuosi sitten menetin parhaan ystäväni, ja hänen syntymäpäivänsä olisi huhtikuun lopussa. Tietynlainen surullisuus ja mielen pimeys valtaa mielen huhtikuussa. Ei enää niin raskaasti kuin aiemmin, mutta varmasti aina jollain tavalla. Suru ja kaipaus muuttavat muotoaan, ja niiden kanssa oppii pärjäämään.


Valitsemani kuva löytyi koneelta arkistoistani, ja se on kuvattu huhtikuussa 2011. Halusin kääntää värit mustavalkoisiksi, ja muutenkin loin kuvaan vähän synkkyyttä lisää. Silloin aikaisemmin, kun suru oli enemmän käsin kosketeltava ja ahdistava, ei osannut nähdä auringonpaistetta ympärillään, eikä orvokkien kauniita värejä. Tuossa alempana on se alkuperäinen kuva. Muistuttamassa siitä, että kyllä se kesä on tulossa, ja elämä jatkuu.


Ja mitä tuohon biisiin tulee, mielestäni se on jollain tavalla mystinen. Toiset kohdat kuulostavat todella ahdistavilta, mutta toisissa kohdissa on taas sellaisia ilonpilkahduksiakin. Niin se menee elämässäkin.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Turkoosia

Vielä ehdin nippa nappa osallistumaan Valokuvatorstain haasteeseen. Viime torstaina aiheeksi napsahti Turkoosi. Ensin ajattelin, että apua emmää osaa, ei tule mieleen mitään muuta kuin turkoosit kivihelmet... Ei meillä oo kotona mitään turkoosia, muuta kuin neidin tennarit ja pino vaatteita (tyttären lempiväri). Siippa tuskin tykkää, jos lähden etelään kuvaamaan turkoosia merta... Ja turkoosi on niin vaikea väri kuvattavaksikin, kovin helposti värit vääristyy...

Tänään kuitenkin päätin tarttua haasteeseen, juurikin niillä helmillä. Eilisen korukuvauksen jäljiltä oli vielä valotelttakin paikallaan olohuoneessa.

Tässä kaulakorussa on käytetty turkoosiksi värjättyjä howliitti-kivihelmiä.

Korutarvikepakista nämäkin, mutta nämä ovat ihan muovisia jäljitelmähelmiä.

Korukuvia

Hankin jokin aika sitten uuden objektiivin, Nikkorin 35mm f/1.8. Sain sen todella edullisesti käytettynä, ja objektiivi on ihan uuden veroisessa kunnossa. Objektiivin nokalla oli vielä kaupanpäällisiksi UV-suoja, ja se on siinä saanut toistaiseksi olla. En oikein tiedä, onko siitä hyötyä vai haittaa, ehkä kuitenkin ainakin ulkona liikkuessa suojaa linssiä (tästä hyödystä/haitasta saa opastaa, jos jolla kulla tietoa siitä on).

Objektiivin hankinta oli jo pitkään mielessä, ihan valovoimaisuutensa vuoksi. Ulkokuviin sitä olen ajatellut, ja myös noihin työkuviin, varsinkin korujen kuvaamiseen. Nyt pitää vain opetella sitä käyttämään. Ei ihan helppoa ole, kun on tottunut noihin zoomeihin. Jalkazoomin käyttö tulee kyllä tutuksi, kun ulkoilemaan lähtee.

Muutaman korukuvan tässä parin päivän aikana olen saanut aikaiseksi. Parannettavaa näissä toki on, mutta opettelen pikkuhiljaa. Ja selkäytimestä saakka kuuluu huuto, että missäs rouvan jalusta taas oli!! Näissä pääsin kokeilemaan myös Dealextremeltä alkuvuodesta tilaamaani valotelttaa. Kaulakoruissa se on vähän ahdas, mutta pienemmät korut sillä saa kyllä kuvattua. Opettelua siis senkin käytössä.

Jadekiveä ja hopeoitua korumetallia. Valaistus valoteltan takaa ylänurkasta. Lasilevy valkoisen taustakankaan päällä. Ei ihan skarppi kuva, ja tämänkin aikaansaamiseen vaadittiin todella monta otosta. Jalusta olisi varmasti pelastanut. Tai joku muu. Mutta ensimmäiseksi "telttakuvaksi" kohtuullinen. Aukko f/11, ISO 400, ei salamaa. Salaman kanssa kuva paloi aina puhki, vaikka ISOa olisi laskenut pienemmälle. ISOn nostaminen olisi varmasti pelastanut tämän kuvan (jälkiviisautta).

Sama koru ulkona auringonpaisteessa. Aukko f/11, ISO 800, ei salamaa.

Tässä myös jadekiveä, näiden värjättyjen lisäksi pieniä luonnonvärisiä. Kyllä kivet ovat toisinaan kauniita! Tässä vaihdoin valkoisen taustakankaan tilalle mustan, ja mielestäni tämä kuva onnistuikin paljon paremmin kuin tuon toisen korun kuva. Ehkä siinäkin tumma tausta olisi toiminut paremmin. Valaistus tulee tässä kuvassa valoteltan sivusta. Omasta mielestäni toimiva ratkaisu; lasilevyyn ei tullut heijastuksia niin helposti. Aukko f/11, ISO 400, salamaa on käytetty.

Tämän kaulakorun kanssa olikin sitten ihan oikeasti ongelmia. Kuvat joko paloivat puhki, joku kohta (yleensä juuri tärkeä kohta) jäi ihan epäselväksi, tai kuvasta euli liian pimeä. Valoteltta oli tälle liian ahdas, joten jouduin turvautumaan vanhaan kuvausalustaani (vaalea käytöstä poistettu kaapin ovi). Tuolla uudella objektiivilla en saanut kuvaa onnistumaan mitenkään. Jos kuvasin isommalla aukolla, en vaan osannut... Tässä on käytetty ihan tuota Nikonin vakaajallista 18-55mm kittilinssiä 30mm polttovälillä, ISO 400 ja aukkona f/8. Salama käytössä.

Kaikki kuvat on käsitelty, ja muunnettu RAWista JPEG:ksi Nikonin omalla ohjelmalla. Toisissa myös terävöinti on tehty Nikonilla, toisissa olen terävöinyt PhotoScapella (toisinaan sillä saa mielestäni terävöinnin onnistumaan paremmin).

torstai 21. maaliskuuta 2013

Lähijäitä

Tuon otsikon voi tulkita parilla tavalla... Lähellä oleviä jäitä (kotipihassa) on kuvattu läheltä...



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Happea haukkaamassa

Eilen lähdettiin ystävän kanssa ihan kävellen liikkeelle. Kamerat mukana, josko lähimetsiköstä (on niin pieni, että ei oikein metsäksi kehtaa kutsua) löytyisi kuvattavaa. Aurinko piiloutui pilviin kun perille päästiin, eikä pupuja tai oraviakaan näkynyt. Yksi kissa sentään nähtiin metsikön reunassa istuskelemassa. Ja hetkiseksi aurinkokin innostui pilkottamaan pilvien välistä. No, tuli ainakin tunnin verran ulkoiltua ja oltua raittiissa ilmassa.



Kaikki tarpeellinen mukana

Valokuvausharrastusta aloittaessani katselin netistä kovasti, miten muut kuljettavat varusteitaan kuvausretkillä. Pikkuhiljaa sitten alkoi hahmottua se, miten itse tulen toimimaan. Olympuksen aikana ei ongelmia ollutkaan, simppeli kamera kulki hyvin sille ostamassani pienessä kameralaukussa. Pidemmille retkille sitten lisäksi reppu eväitä ja vaatteita varten. Järkkärin myötä piti näitäkin asioita miettiä tarkemmin, koska haluan suojata kameran kuljetuksen aikana hyvin, jotta siitä on iloa pitkäksi aikaa.

Miehen harrastusvarusteista löytyikin vähän modaten oivallinen olkalaukku, johon kameran ja lisäobjektiivitkin saa mahtumaan. Tätä laukkua käytän vieläkin sellaisissa tilanteissa, joissa pieni laukku on käytännöllisempi kuin reppu, kenties turvallisempikin. Esimerkiksi kaupungilla väkijoukossa tai vaikka baarissa bändikeikoilla tämä toimii erittäin hyvin. Kaikki pakollinen mahtuu mukaan, ja on käden tuntumassa. Tämä ei ole varsinaisen kameralaukun näköinen (kun ei sellainen olekaan), mikä sekin on toisinaan plussaa. Etutaskun ja pääosaston yli menevistä hihnoista tykkään. Kassille ei asiaton henkilö pääse niin helposti huomaamattani.



Runko mahtuu tuonne keskiosaan tuon pidemmänkin objektiivin kanssa juuri ja juuri. Pohjalle laitoin puolentoista sentin paksuista tukevaa solumuovia suojaamaan kameraa tärähdyksiltä. Samoin noiden päätytaskujen pohjalle, kun niissä kuljetan objektiiveja. Tämän kassin kanssa mukana on yleensä vain yksi lisäobjektiivi, ja se on aina tuossa taskussa joka tulee "etupuolelle", kun laukku on olalla. Turvallisempi olo, kun se on siinä käden tuntumassa. Toisessa taskussa on sitten puhdistusvälineet. Niitäkin kun välillä kesken reissun tulee tarvittua. Samaan taskuun mahtuu sitten nenäliinoja, huulirasvaa yms. pikkusälää. Ja laukun etutaskussa kulkevat puhdistusliina taskussa suojassa, rahapussi, muistikortit yms. Kameran ollessa kaulalla, heitän yleensä lompakon tuonne keskiosaan, niin ei ole tuo etutasku niin tupattu täyteen. Ja tosiaan toiseen päätytaskuun mahtuu sitten toinen lisäobjektiivi, kun heittää nuo pikkutarvikkeet etutaskuun. Nyt minulla ei juuri olekaan toista lisäobjektiivia, koska myin sen Tamronin 70-300mm pois. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin tilalle tulla uusi objektiivi, Nikkorin 35mm f/1.8.

Tässä vielä kuva laukun takaosasta. Hihjojen alla on tuollainen iso litteä tasku, joka on molemmista päistä tarroilla aukeava/kiinnittyvä. Siellä on säilytyksessä aina muovipussi sateen varalta. Noihin metallilenkkeihin pitäisi suunnitella joku hyvä systeemi, johon saisi jalustan roikkumaan. Pienempi jalustani kulkisi hyvin tuossa mukana.


Viime kesänä pitkän harkinnan jälkeen ostin kunnollisen kamerarepun. Halusin nimenomaan sellaisen, että kamera ja objektiivit ovat suojassa omassa lokerossaan, ja eväät ja muut varusteet omassa osastossaan. Sopivasti löytyikin jostain nettikaupasta puoleen hintaan Kata DR465. Ei ole kaduttanut. Täydellä hinnalla en olisi malttanut ostaa, mutta sattui olemaan juuri sopivaan aikaan tuo varaston viimeinen kappale myynnissä. On kyllä toimiva kokonaisuus.




Repussa on runsaasti taskuja, ja toisessa sivussa tuollainen pieni verkkotasku, johon mahtuu hyvin tuo pikkujalusta kyytiin. Olkaimet on muotoiltu ergonomisesti, mikä onkin todella tärkeää, jos repun kanssa muutamankin tunnin kulkee. Löytyy myös lantiovyö, ja rinnankorkeudelle tuleva lisävyö. Isomman painon kanssa, tai epätasaisessa maastossa nuokin ovat hyödyllisiä.


Sitten tosiasioihin... Eihän mulla se jalusta yleensä tuossa repun sivussa ole, vaan termospullo... Jos ystävän kanssa lähdetään muutaman tunnin retkelle, niin yleensä pysätään jossain vaiheessa kahvit tai teet juomaan. Ja varsinkin, jos itselläni on tytär mukana, tuo eväshetki on todella odotettu ja tärkeä. Meidän pikkutermoksen korkki ei ole niin tiivis, että uskaltaisin pullon laittaa repun sisälle kyljelleen. Joten valitettavan usein se jalusta saa väistyä termarin tieltä. Jotain systeemiä pitäisi keksiä jalustaa varten...


Repun alaosa avautuu näin hyvin, ja pehmustetuissa lokeroissa pysyvät järjestyksessä objektiivit, kamera ja muut tarvikkeet. Säilytän tuolla alaosassa myös repun sadesuojusta ja muovipussia.


Tässä vielä kuva siitä, mitä repussa yleensä mahtuu olemaan. Kuvasta puuttuu ainakin puhelin, avaimet ja eväsleivät. Viileillä ilmoilla repussa on lisäksi vielä käsineet, pipo, huivi. Kesällä yleensä pitkähihainen paita ja aurinkolasit. Jos termaria ei ole mukana, niin tuo vesipullo on silloin repun sivussakäden ulottuvilla. Melkoinen tilaihme tämä reppu mielestäni on, kuitenkaan se ei ole liian iso.