torstai 21. maaliskuuta 2013

Lähijäitä

Tuon otsikon voi tulkita parilla tavalla... Lähellä oleviä jäitä (kotipihassa) on kuvattu läheltä...



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Happea haukkaamassa

Eilen lähdettiin ystävän kanssa ihan kävellen liikkeelle. Kamerat mukana, josko lähimetsiköstä (on niin pieni, että ei oikein metsäksi kehtaa kutsua) löytyisi kuvattavaa. Aurinko piiloutui pilviin kun perille päästiin, eikä pupuja tai oraviakaan näkynyt. Yksi kissa sentään nähtiin metsikön reunassa istuskelemassa. Ja hetkiseksi aurinkokin innostui pilkottamaan pilvien välistä. No, tuli ainakin tunnin verran ulkoiltua ja oltua raittiissa ilmassa.



Kaikki tarpeellinen mukana

Valokuvausharrastusta aloittaessani katselin netistä kovasti, miten muut kuljettavat varusteitaan kuvausretkillä. Pikkuhiljaa sitten alkoi hahmottua se, miten itse tulen toimimaan. Olympuksen aikana ei ongelmia ollutkaan, simppeli kamera kulki hyvin sille ostamassani pienessä kameralaukussa. Pidemmille retkille sitten lisäksi reppu eväitä ja vaatteita varten. Järkkärin myötä piti näitäkin asioita miettiä tarkemmin, koska haluan suojata kameran kuljetuksen aikana hyvin, jotta siitä on iloa pitkäksi aikaa.

Miehen harrastusvarusteista löytyikin vähän modaten oivallinen olkalaukku, johon kameran ja lisäobjektiivitkin saa mahtumaan. Tätä laukkua käytän vieläkin sellaisissa tilanteissa, joissa pieni laukku on käytännöllisempi kuin reppu, kenties turvallisempikin. Esimerkiksi kaupungilla väkijoukossa tai vaikka baarissa bändikeikoilla tämä toimii erittäin hyvin. Kaikki pakollinen mahtuu mukaan, ja on käden tuntumassa. Tämä ei ole varsinaisen kameralaukun näköinen (kun ei sellainen olekaan), mikä sekin on toisinaan plussaa. Etutaskun ja pääosaston yli menevistä hihnoista tykkään. Kassille ei asiaton henkilö pääse niin helposti huomaamattani.



Runko mahtuu tuonne keskiosaan tuon pidemmänkin objektiivin kanssa juuri ja juuri. Pohjalle laitoin puolentoista sentin paksuista tukevaa solumuovia suojaamaan kameraa tärähdyksiltä. Samoin noiden päätytaskujen pohjalle, kun niissä kuljetan objektiiveja. Tämän kassin kanssa mukana on yleensä vain yksi lisäobjektiivi, ja se on aina tuossa taskussa joka tulee "etupuolelle", kun laukku on olalla. Turvallisempi olo, kun se on siinä käden tuntumassa. Toisessa taskussa on sitten puhdistusvälineet. Niitäkin kun välillä kesken reissun tulee tarvittua. Samaan taskuun mahtuu sitten nenäliinoja, huulirasvaa yms. pikkusälää. Ja laukun etutaskussa kulkevat puhdistusliina taskussa suojassa, rahapussi, muistikortit yms. Kameran ollessa kaulalla, heitän yleensä lompakon tuonne keskiosaan, niin ei ole tuo etutasku niin tupattu täyteen. Ja tosiaan toiseen päätytaskuun mahtuu sitten toinen lisäobjektiivi, kun heittää nuo pikkutarvikkeet etutaskuun. Nyt minulla ei juuri olekaan toista lisäobjektiivia, koska myin sen Tamronin 70-300mm pois. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin tilalle tulla uusi objektiivi, Nikkorin 35mm f/1.8.

Tässä vielä kuva laukun takaosasta. Hihjojen alla on tuollainen iso litteä tasku, joka on molemmista päistä tarroilla aukeava/kiinnittyvä. Siellä on säilytyksessä aina muovipussi sateen varalta. Noihin metallilenkkeihin pitäisi suunnitella joku hyvä systeemi, johon saisi jalustan roikkumaan. Pienempi jalustani kulkisi hyvin tuossa mukana.


Viime kesänä pitkän harkinnan jälkeen ostin kunnollisen kamerarepun. Halusin nimenomaan sellaisen, että kamera ja objektiivit ovat suojassa omassa lokerossaan, ja eväät ja muut varusteet omassa osastossaan. Sopivasti löytyikin jostain nettikaupasta puoleen hintaan Kata DR465. Ei ole kaduttanut. Täydellä hinnalla en olisi malttanut ostaa, mutta sattui olemaan juuri sopivaan aikaan tuo varaston viimeinen kappale myynnissä. On kyllä toimiva kokonaisuus.




Repussa on runsaasti taskuja, ja toisessa sivussa tuollainen pieni verkkotasku, johon mahtuu hyvin tuo pikkujalusta kyytiin. Olkaimet on muotoiltu ergonomisesti, mikä onkin todella tärkeää, jos repun kanssa muutamankin tunnin kulkee. Löytyy myös lantiovyö, ja rinnankorkeudelle tuleva lisävyö. Isomman painon kanssa, tai epätasaisessa maastossa nuokin ovat hyödyllisiä.


Sitten tosiasioihin... Eihän mulla se jalusta yleensä tuossa repun sivussa ole, vaan termospullo... Jos ystävän kanssa lähdetään muutaman tunnin retkelle, niin yleensä pysätään jossain vaiheessa kahvit tai teet juomaan. Ja varsinkin, jos itselläni on tytär mukana, tuo eväshetki on todella odotettu ja tärkeä. Meidän pikkutermoksen korkki ei ole niin tiivis, että uskaltaisin pullon laittaa repun sisälle kyljelleen. Joten valitettavan usein se jalusta saa väistyä termarin tieltä. Jotain systeemiä pitäisi keksiä jalustaa varten...


Repun alaosa avautuu näin hyvin, ja pehmustetuissa lokeroissa pysyvät järjestyksessä objektiivit, kamera ja muut tarvikkeet. Säilytän tuolla alaosassa myös repun sadesuojusta ja muovipussia.


Tässä vielä kuva siitä, mitä repussa yleensä mahtuu olemaan. Kuvasta puuttuu ainakin puhelin, avaimet ja eväsleivät. Viileillä ilmoilla repussa on lisäksi vielä käsineet, pipo, huivi. Kesällä yleensä pitkähihainen paita ja aurinkolasit. Jos termaria ei ole mukana, niin tuo vesipullo on silloin repun sivussakäden ulottuvilla. Melkoinen tilaihme tämä reppu mielestäni on, kuitenkaan se ei ole liian iso.