lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ässähuumaa

En ole koskaan jääkiekosta ollut kiinnostunut. Ässien pelien lopputulokset olen tulosruudusta tai uutisista katsonut, mutta siinä on ollut ihan tarpeeksi. Tänä vuonna sitten alkoi tällaista ei-todellakaan-faniakin oikein tosissaan jännittämään, kun selvisi että Ässät menevät ihan finaaliotteluihin... Ja se viimeinen ottelu tuli sitten kuunneltua radiostakin melkein vahingossa (ajauduin koneelle ja laitoin Radio Porin päälle, ja siihen sitten jämähdin kun en malttanut kesken pelin lähteä edes kaupassa käymään). Ja kyllä sitä vaan itselläkin kummasti sydän pompahti, kun sitten pojat ottivat ihan mestaruuden!

Tänään sitten tuli kaverilta tekstiviesti, että Ässien kulkue ajaa ihan kohta meidän talon ohi... Pakkohan se oli ulos lähteä kameran kanssa! Ulkona selvisi, että ihan väärä putki on paikoillaan, mutta en uskaltanut enää lähteä sisälle vaihtamaan... Muutenkin oli vähän hankaluuksia (niin vähän tullut taas kuvattua), kun ihan vastavaloon piti kuvata. Mutta kait näistä ainakin perusajatus selkiää.






keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Onnistumista

Olen ahkerasti rittänyt opetella kuvaamaan korukuvia kombinaatiolla Nikkor 35mm ja valoteltta. Tarkoitus olisi oppia kuvaamaan parempia, valoisampia ja elävämpiä kuvia verkkokauppaani varten. Olen vaihdellut kameran arvoja, valaistusta yms... Kuvannut, kuvannut ja kuvannut, ja käsitellyt kuvia.

Tänä aamuna tuli vihdoin todellinen onnistumisen elämys tällä saralla. Valoteltta oli keittiössä korkeammalla työtasolla (baaritiskiksi sitä kai kuuluisi hienosti kutsua, vaikka meillä se toimii kyllä ihan normitasona). Ikkunasta sälekaihdin ylös, niin että aamuaurinko pääsi paistamaan suoraa valoteltan takaseinän läpi. Muita valoja en käyttänyt, paitsi siinä tason yläpuolella olevia led-kohdevaloja. Ja kamerassa salama käytössä. Täytyy muistaa katsoa exif-tiedoista vielä ne kuvatessa käyttämäni arvot, ja kokeilla muihinkin koruihin jonain aamuna. Tänä aamuna oli kiire lähteä viemään tilattuja koruja asiakkaalle.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

April

Valokuvatorstain 282. haasteena on musiikkihaaste; Deeb Purplen April.

Huhtikuu on minulle toisaalta pimeä, vaikka toisaalta se on toivoa täynnä. Kevät etenee kohisten kun alkuun pääsee. Muutama vuosi sitten menetin parhaan ystäväni, ja hänen syntymäpäivänsä olisi huhtikuun lopussa. Tietynlainen surullisuus ja mielen pimeys valtaa mielen huhtikuussa. Ei enää niin raskaasti kuin aiemmin, mutta varmasti aina jollain tavalla. Suru ja kaipaus muuttavat muotoaan, ja niiden kanssa oppii pärjäämään.


Valitsemani kuva löytyi koneelta arkistoistani, ja se on kuvattu huhtikuussa 2011. Halusin kääntää värit mustavalkoisiksi, ja muutenkin loin kuvaan vähän synkkyyttä lisää. Silloin aikaisemmin, kun suru oli enemmän käsin kosketeltava ja ahdistava, ei osannut nähdä auringonpaistetta ympärillään, eikä orvokkien kauniita värejä. Tuossa alempana on se alkuperäinen kuva. Muistuttamassa siitä, että kyllä se kesä on tulossa, ja elämä jatkuu.


Ja mitä tuohon biisiin tulee, mielestäni se on jollain tavalla mystinen. Toiset kohdat kuulostavat todella ahdistavilta, mutta toisissa kohdissa on taas sellaisia ilonpilkahduksiakin. Niin se menee elämässäkin.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Turkoosia

Vielä ehdin nippa nappa osallistumaan Valokuvatorstain haasteeseen. Viime torstaina aiheeksi napsahti Turkoosi. Ensin ajattelin, että apua emmää osaa, ei tule mieleen mitään muuta kuin turkoosit kivihelmet... Ei meillä oo kotona mitään turkoosia, muuta kuin neidin tennarit ja pino vaatteita (tyttären lempiväri). Siippa tuskin tykkää, jos lähden etelään kuvaamaan turkoosia merta... Ja turkoosi on niin vaikea väri kuvattavaksikin, kovin helposti värit vääristyy...

Tänään kuitenkin päätin tarttua haasteeseen, juurikin niillä helmillä. Eilisen korukuvauksen jäljiltä oli vielä valotelttakin paikallaan olohuoneessa.

Tässä kaulakorussa on käytetty turkoosiksi värjättyjä howliitti-kivihelmiä.

Korutarvikepakista nämäkin, mutta nämä ovat ihan muovisia jäljitelmähelmiä.

Korukuvia

Hankin jokin aika sitten uuden objektiivin, Nikkorin 35mm f/1.8. Sain sen todella edullisesti käytettynä, ja objektiivi on ihan uuden veroisessa kunnossa. Objektiivin nokalla oli vielä kaupanpäällisiksi UV-suoja, ja se on siinä saanut toistaiseksi olla. En oikein tiedä, onko siitä hyötyä vai haittaa, ehkä kuitenkin ainakin ulkona liikkuessa suojaa linssiä (tästä hyödystä/haitasta saa opastaa, jos jolla kulla tietoa siitä on).

Objektiivin hankinta oli jo pitkään mielessä, ihan valovoimaisuutensa vuoksi. Ulkokuviin sitä olen ajatellut, ja myös noihin työkuviin, varsinkin korujen kuvaamiseen. Nyt pitää vain opetella sitä käyttämään. Ei ihan helppoa ole, kun on tottunut noihin zoomeihin. Jalkazoomin käyttö tulee kyllä tutuksi, kun ulkoilemaan lähtee.

Muutaman korukuvan tässä parin päivän aikana olen saanut aikaiseksi. Parannettavaa näissä toki on, mutta opettelen pikkuhiljaa. Ja selkäytimestä saakka kuuluu huuto, että missäs rouvan jalusta taas oli!! Näissä pääsin kokeilemaan myös Dealextremeltä alkuvuodesta tilaamaani valotelttaa. Kaulakoruissa se on vähän ahdas, mutta pienemmät korut sillä saa kyllä kuvattua. Opettelua siis senkin käytössä.

Jadekiveä ja hopeoitua korumetallia. Valaistus valoteltan takaa ylänurkasta. Lasilevy valkoisen taustakankaan päällä. Ei ihan skarppi kuva, ja tämänkin aikaansaamiseen vaadittiin todella monta otosta. Jalusta olisi varmasti pelastanut. Tai joku muu. Mutta ensimmäiseksi "telttakuvaksi" kohtuullinen. Aukko f/11, ISO 400, ei salamaa. Salaman kanssa kuva paloi aina puhki, vaikka ISOa olisi laskenut pienemmälle. ISOn nostaminen olisi varmasti pelastanut tämän kuvan (jälkiviisautta).

Sama koru ulkona auringonpaisteessa. Aukko f/11, ISO 800, ei salamaa.

Tässä myös jadekiveä, näiden värjättyjen lisäksi pieniä luonnonvärisiä. Kyllä kivet ovat toisinaan kauniita! Tässä vaihdoin valkoisen taustakankaan tilalle mustan, ja mielestäni tämä kuva onnistuikin paljon paremmin kuin tuon toisen korun kuva. Ehkä siinäkin tumma tausta olisi toiminut paremmin. Valaistus tulee tässä kuvassa valoteltan sivusta. Omasta mielestäni toimiva ratkaisu; lasilevyyn ei tullut heijastuksia niin helposti. Aukko f/11, ISO 400, salamaa on käytetty.

Tämän kaulakorun kanssa olikin sitten ihan oikeasti ongelmia. Kuvat joko paloivat puhki, joku kohta (yleensä juuri tärkeä kohta) jäi ihan epäselväksi, tai kuvasta euli liian pimeä. Valoteltta oli tälle liian ahdas, joten jouduin turvautumaan vanhaan kuvausalustaani (vaalea käytöstä poistettu kaapin ovi). Tuolla uudella objektiivilla en saanut kuvaa onnistumaan mitenkään. Jos kuvasin isommalla aukolla, en vaan osannut... Tässä on käytetty ihan tuota Nikonin vakaajallista 18-55mm kittilinssiä 30mm polttovälillä, ISO 400 ja aukkona f/8. Salama käytössä.

Kaikki kuvat on käsitelty, ja muunnettu RAWista JPEG:ksi Nikonin omalla ohjelmalla. Toisissa myös terävöinti on tehty Nikonilla, toisissa olen terävöinyt PhotoScapella (toisinaan sillä saa mielestäni terävöinnin onnistumaan paremmin).