maanantai 15. syyskuuta 2014

Syyskuinen kuvausretki

Kuvasin vetouistelukisoja 7.9. ja kisan lomassa oli muutama tunti aikaa samoilla kameran kanssa muutenkin. Kirjurinluoto ei pettänyt tälläkään kertaa. Varsinaisia uistelukisan kuvia en tähän laita (ovat vielä käsittelyn alla), mutta näitä muita päivän varrelta olisi tässä.


 Aamupäivän sumussa löytyi sieniäkin. Jätin ne kuitenkin paikoilleen.



Kirjurinluodon läheisyydessä grillipaikalla oli hyvä pitää kahvitauko.
Mikä lieneekään tarkoitus tällä koivun juurella olevalla lukolla?




Kirjurinluodon elämää oli mukava seurailla ihan rauhassa, välillä kameran etsimenkin läpi...






Sorsat ovat todella kesyjä. Nämäkin taapersivat vedestä maihin heti, kun huomasivat että joku on pysähtynyt lähelle. Taisivat tulla pullan toivossa, sillä menet näitä kyllä näkyivät ruokkivan, vaikkei se enää sallittua olekaan.




tiistai 12. elokuuta 2014

Sii sii siili ruohikossa hiipi

Yleensä meidän pihassa näkee ja kuulee siilejä vasta illan hämärässä, mutta tämäpä oli päiväkävelyllä autotallin vieressä. Siinä ihan seinän vieressä kun hiipii, saa olla ihan rauhassa. Sopivasti oli kamerassa kiinni Nikkorin 55-300mm, niin ei tarvinnut mennä ihan viereen häiritsemään.




maanantai 11. elokuuta 2014

Oi kuu, voi kuvaajaparka

Innoissani odottelin eilistä iltaa ja superkuuta. Akku oli ladattu, muistikortti tyhjätty. Asetuksiakin mietitty ja muka laitettu kohdalleen. Aamulla paljastui totuus, kun latasin kuvia koneelle. Kamerassa oli unohtunut Auto-ISO päälle, ja se toimii myös manuaalitilassa kuvatessa... Puhkipalaneita kuun kuvatuksia oli kortille tallentunut kymmeniä... Harmittaa ja lujaa, etten moista asiaa huomannut innoissani tarkistaa. No, ensi kerralla tarkempana. Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole.

Onneksi kuvaan RAWina, niin jotain sain vielä pelastettua. Ei tarvinnut ihan kaikkea deletoida. Missään nimessä en näihin niin kovin tyytyväinen ole, kun tiedän että taidot riittäisi parempaankin. Mutta huolimattomuudesta huolimatta, oli se kuu komea!




sunnuntai 10. elokuuta 2014

Yökuvailua

Viime yönä kotiin pyöräillessäni ihastelin kirkasta kuutamoa. Kotiin tultuani oli vielä hetkeksi mentävä kameran kanssa pihalle.

Toivottavasti tänäänkin on illalla hyvä sää. Silloinhan on se paljon puhuttu "superkuu" monen kuvaajan kohteena.



perjantai 8. elokuuta 2014

Ruoka-aika!

Tämä ylemmän kuvan yksilö taisi olla melkoisen nälkäinen. Sellaisella vauhdilla sukelteli kukinnosta toiseen.

Nikkor 55-300mm (300mm), ISO 800, f/7.1, 1/1250s

Nikkor 55-300mm (300mm), ISO 200, f/5.6, 1/640s

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Myynnissä Nikkor AF-S 18-55mm 1:3.5-5.6G VR DX

Ostin viikko sitten Nikkorin 18-105mm objektiivin, joten tämä 18-55mm jäi tarpeettomaksi. Objektiivi on siis myynnissä myös tuolla Digicamera.net-foorumilla. Mikäli kiinnostut objektiivista, laita kommenttia tai sähköpostia merja(piste)hellman(ät)helmeriina(piste)net.

Objektiivi on ostettu syksyllä 2011, mutta on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, eli on ehjä ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Hintapyyntö on 90€ euroa, ja majailee täällä Porissa. Toki voin postittaakin tarvittaessa. Tällä hetkellä objektiivin takapäässä on tuollainen valkoinen rimpulasuoja, joka tuli mukaan, kun ostettaessa tuo oli jo kiinni kamerassa. Mutta jos siitä kaupat jää kiinni, niin voin kyllä vaihtaa toisesta objektiivista siihen Nikonin kunnollisen suojuksen. Ja mukaan tulee tietenkin paperit ja pehmeä suojapussi.






Heinäkuukin jo lopuillaan

Heinäkuun viimeisiä päiviä elellään. Lämmintä riittää, minulle vähän liikaakin. Tuossa kotipihalla olen viihtynyt nyt kovasti, mutta kunhan helle parilla asteella helpottaa, olisi tarkoitus ottaa kamera reppuun ja lähteä vähän kotiporttia pidemmällekin.

Nikkor 55-300mm: 220mm, ISO 640, 1/1600s, f5.3

Nikkor 35mm: ISO 400, 1/100s, f6.3
(+0.3EV joka oli jäänyt vahingossa päälle ja pilasi suuren määrän kuvia, kun en tajunnut kuvatessa niin tarkkaan katsoa)

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kääntörengaskokeilua

Aina silloin tällöin innostun uusista asioista. Vanhaa kameraani olen ikävöinyt välillä sen hyvien makro-ominaisuuksien vuoksi. Järkkäriin siirtymisen jälkeen en makrokuvailua ole harrastanut (paria epäonnistunutta lähilinssikokeilua lukuun ottamatta), koska kukkaro ei ole sallinut kunnollisen makro-objektiivin hankkimista. Ai, olihan mulla jonkin aikaa se Tamronin objektiivi, jossa oli myös makro. Mutta sen myin pois, koska makron lisäksi siinä ei mun taidoille muuta hyvää ollut, kun oli vakaajaton versio.

Pitkän harkinnan ja netissä surffailun jälkeen pyysin miestä tilaamaan minulle ebayn ihmemaasta kääntörengassetin. Kääntörenkaan lisäksi siinä siis tuli tuohon objektiivin "peräpäähän" adapteri, mihin sai uv-suotimen kiinni (joka myös tuli mukana). Tämä siis ihan siksi, ettei kuvaillessa vahingossa tule tärvättyä sitä objektiivin avointa peräpäätä mihinkään, ja pilattua objektiivia. Suurin osa, mitä netissä olen katsellut, käyttää siis ihan pelkkää kääntörengasta, ja minullekin tuo mahdollisuus peräpään suojaukseen tuli ihan uutena asiana.

Tällä hetkellä siis tällainen setti: kamera Nikon D5000, objektiivi Nikkor 18-55mm, siihen nuo edellä mainitut kilkkeet molemmille puolille, ja salama Sigma EF-610 DG ST. Anteeksi tämän kuvan laatu, on ihan kännykällä napattu.


Eilen yrityksen ja erehdyksen, sekä muutaman naamakirjassa vaihdetun apuviestin jälkeen sain pari kelvollista kuvaakin aikaiseksi. Jahka tässä ehdin opettelemaan enemmän, niin tästä se lähtee. Kukkasiin ja heinäsirkkoihin on vielä pitkä matka, ensin näitä paikallaan pysyviä kohteita...

Näihin kuviin on peruskäsittelyt tehty, ja muutettu jpg:ksi sekä nettikäyttöön pienennetty. Ainoastaan alimmasta kuvasta on himppasen ylimääräistä taustaa rajattu pois, muut ovat kroppaamattomia. Ja siinä alimmassa kuvassa on siis 4mm kokoinen kristallihelmi (josta syväterävyysalue jäi pienemmäksi kuin oli tarkoitus, kun keskittyminen herpaantui).




Takapihan vieras

Pari päivää sitten häärin kameran kanssa pihalla, tarkoituksena kuvailla apiloita ja muita pihan kasveja. Aloin kuuntelemaan kummallista rapinaa ja kolinaa, mutta mitään ei näkynyt. Sitten hoksasin, että oravahan se siellä säntäilee... Just olin saanut asetukset kohdilleen apilaa varten, ja orava oli niin nopea liikkeissään, ettei siinä pahemmin kerinnyt asetuksia rukkaamaan. Tarkennuksetkaan ei kerinneet oikein kohdilleen. Parikymmentä kuvaa otin, mutta vain pari onnistui. Ja vika ei ollut todellakaan laitteistossa tai kuvattavassa, vaan ihan kameran käyttäjän pääkopassa. Olishan ne asetukset ollut helppo heittää oikeiksi, jos olisi vaan heti tajunnut mitä pitää säätää ja mihin. Ei se niin vaikeaa oikeesti ole. Mutta se on sitä jälkiviisautta...




Näissä kuvissa oli ISO-arvon säätö automaatilla. Melkein poikkeuksetta säädän sen itse, mutta nyt päätin kokeilla mitä tapahtuu kun antaa Nikonin itse säätää sitä.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kuu kumminkin

Superkuun kuvaamista varten olin laittanut kameran valmiiksi jo alkuillalla. Päätin kokeilla netissä monen neuvomaa kasin sääntöä (f8, 1/800, ISO800). Objektiiviksi valitsin Nikonin 55-300mm perusputken, koska omasta valikoimastani siinä on eniten pituutta.

Vaan mites kävikään. Siinä vaiheessa, kun olisin mennyt ulos kuvailemaan, ei ollut kuuta missään... Joka puolella muuten oli taivas melko selkeä, mutta kuun suunnassa oli armottomasti pilviä.

Eilen kuu oli taas näkyvissä. Eihän se enää niin komea ollut, kuin edellisenä iltana/yönä. Mutta kuu kumminkin! Tuolla objektiivilla en ollut ennen kuuta yrittänyt kuvata, joten kameran kanssa lähdin pihalla. Olen ihan tyytyväinen siihen nähden, että tuo on kuitenkin ihan perusputki, ilman mitään hienouksia. Pituutta näihin hommiin kaipaisi lisää kyllä. Kasin sääntö tuntui toimivalta.

Kuvia on kropattu rajusti (alkuperäinen kuva oli yli 4000 pxl leveä, näihin rajasin leveydeksi 1000 pxl.



maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kotipihan kevätkuvia

Kesä on jo täydessä terässä. Tarkoitus oli tulla laittamaan muutama kesäkuinen kuva tänne, mutta huomasin että toukokuu on jäänyt vallan välistä. Tässä siis nyt pari kevätkuvaa, ja tulen sitten uudemman kerran laittamaan niitä kesäkuvia.

Näissä lintukuvissa tausta jäi jotenkin epäsiistiksi (haravalla tietty olisi käyttöä, mutta siis muutenkin). En tiedä, terävöitinkö kuvia liikaa, vai missä meni pieleen. Linnun osalta tämä olivat kuitenkin kymmenestä kuvasta ainoat suht siedettävät. Keskittykää tuohon tirppaan, ja katsokaa taustaa vain sormien välistä... Vaihtoehtoisesti voi kyllä kertoakin, mikä tuossa taustassa nyt mättää tekniikan osalta, ja voiko sitä vielä jälkikäteen säätää jotenkin. Rawina kuvaan, ja perussäädöt teen Nikonin omalla ohjelmalla (ViewNX2). Sitten Jpeg-kuvan terävöitän vielä PhotoScapella, ja samalla saatan vielä jotain hienosäätöä tehdä kuvaan. Mitään hienoja maksullisia ohjelmia mulla ei ole, ja taas Gimpiä en oo koskaan oppinut kunnolla käyttämään.



Peruskuvia voikukista tulee aina kuvailtua...


Kuten myös omenapuu on keväästä toiseen kohteena. Aina oppii jotain uuttakin.


Kirsikkapuuta olen oppinut kuvaamaan vasta tänä vuonna vähän paremmin. Kukkia on joka puolella puuta, ja ne ovat pieniä. Syväterävyyden kanssa joutuu vähän ajattelemaankin. Ja harjoittelua... kuvaa kuvan perään, ennenkuin alkaa ajatus kirkastumaan että mitä pitää säätää ja miten. Hienoa, kun sitten tulee se oivalluksen elämys jossain kohdassa.


Henkilökohtaisesti tästä viimeisestä kuvasta tuli lempparini kevätkuvien osalta. Taustan bokeh juuri sopivan rauhallinen ja kaunis. Miellyttää ainakin omaa silmääni.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Uunivalmiit gratiinit testissä

Hopottajien kautta pääsin pari viikkoa sitten testaamaan Apetit Uunivalmiita gratiineja. Meillä tykätään gratiineista, joten olin aivan innoissani, kun sain tietää, että pääsin mukaan kampanjaan.

Kasvisgratiinin tein ihan sellaisenaan pihvien ja perunoiden kaveriksi. Pussista vaan ainekset voideltuun vuokaan, ja vuona uuniin. Lämpötila ja aika löytyi pussista. Helppoa ja maukasta! Tullaan käyttämään jatkossakin aivan varmasti.

Bataatti-juuresgratiinia tuunasin broilerisuikaleilla, niin sain valmistettua koko aterian kerralla. Yleensä suosin marinoimattomia suikaleita, mutta tällä kertaa päädyin hunajamarinoituihin. Laitoin joukkoon vielä suolaa, mustapippuria ja tilkan soijakastiketta. Pannulla ruskistetut suikaleet gratiiniainesten joukkoon, ja koko komeus uuniin kypsymään... Oli ihan taivaallisen hyvää, ja kelpasi koko perheelle. Tätäkin herkkua tulen siis tekemään useammankin kerran.

Näitä gratiineja voin siis vain kehua ja suositella!